Turvakoti Töpseli

Turvakoti Töpseli avasi ovensa vuonna 2015. Se toimii Venäjän Katukoirat ry:n lipun alla. Turvakotia emännöi Venäjän Katukoirat ry:n hallituksen puheenjohtaja Aamu-Usva Niukkanen- Tammisto. Turvakoti sijaitsee Halkian kylässä. Taloon pääsee asumaan mahdottomat tapaukset. Eläimet, joilla ei ole ja, joille ei saada muuta paikkaa etsinnöistä huolimatta. Syitä on monia. Useimmiten se on vanhuus, pitkäaikainen sairaus, vamma, fyysinen tai henkinen. Turvakodissa nämä eläimet saavat mahdollisuuden täysipainoiseen elämään rakastettuna perheenjäsenenä elämänsä loppuun. Ketään ei hylätä! Se on turvakodin motto!

 

Töpseliin valikoituu ne, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan löydä omaa kotiaan. Turvakodin tarkoituksena on antaa rauhalliset puitteet idyllisestä maalaiskylästä kipeimmin sitä tarvitseville.

 

IMG 3790

 

Emännän historiaa:

 

Elämä Neuvostoliitossa

Neuvostoliittoon syntyneen pienen Aamu-Usvan iltoihin ja viikonloppuihin kuului vahvasti katukoirien silittely ja viikkorahojen kulutus koirien ruokaan, vaikkakin hänen äitinsä torui. Siihen aikaan 80-90-luvuilla katukoiria pidettiin likaisina ja tautipesäkkeinä. Lapsille opetettiin jo pienestä, että katukoiriin ei saanut koskea. Pienenä Aamu-Usva yritti noudattaa neuvoa, mutta kerran ruuasta kiitollinen katukoira nuolaisi tytön sormia. Hän säikähti kovin. Meni kotiin ja mietti, että sormet eivät ainakaan tuntuneet mitenkään sairailta. Kenties koirat eivät olleetkaan niin tautisia, kuin ihmiset väittivät. Tämän jälkeen pieni Aamu-Usva silitteli ja paijaili koiria, sekä leikki heidän kanssaan. Tietysti niin, ettei äiti nähnyt. Sanoi aikuisille kuitenkin, että jotenkin pitäisi auttaa koiria kaduilla. Kukaan ei ymmärtänyt miten tyttö oli saanut moisia ajatuksia päähänsä. Siellähän ne elävät ulkona. Saavat sentään raitista ilmaa. Aamu-Usva kysyi, että miten talvella? Silloin kun on pakkasta? Miten silloin? Aikuiset kertoivat koirilla olevan paksu turkki talvea varten. Aamu-Usva oli eri mieltä. Kaikilla koirilla ei ollut paksua turkkia. Kyllä hän oli nähnyt ja kokeillut. Sitä hän ei voinut aikuisille kertoa.  Eräänä päivänä noin kolme tai neljä vuotiaana Aamu-Usva ilmoitti aikuisille, että sitten isona ajaisi rekkakortin ja alkaisi viemään koiria Suomeen, missä on puhdasta ja lämmintä. Koiria täytyisi jotenkin auttaa hänen mukaansa. Sukulaiset olivat hieman huvittuneita ja sanoivat, että kukaan ei kaipaa katukoiria. Niiden paikka on ulkona. Se on aina ollut niin. Aamu-Usva ei uskonut.

 

Katukoirien on saatava ruokaa

 

Vuodet kuluivat. Perhe muutti Suomeen asumaan. Lomilla he kävivät kotikaupungissaan Petroskoissa. Siihen aikaan ei ollut koiratarhoja. Ketään ei pahemmin kiinnostanut koirien olot kaduilla. Laumat kasvoivat. Aamu-Usvakin kasvoi. Lomalla hän sai enemmän viikkorahaa. Hän sai ostettua paljon enemmän ruokaa koirille. Makkaraa ja herkkuja. Koirat parveilivat pikkutytön ympärillä. Jopa kylpylälomalla keskellä ei mitään, Aamu-Usva löysi pikkukaupungin keskustasta kaupan lähellä ison ja pienen koiran. He olivat selkeästi nälissään. Aivan laihoja. Molemmilla paistoi riutuneen turkin alta kylkiluut. Aamu-Usva laski rahansa. Hänen piti ostaa muutamaksi päiväksi itselleen karkkia ja limua. Rahaa oli pikkutytön mielestä paljon. Hän meni kassalle, josta siihen aikaan piti ensin hakea kuitti maksetusta ja tämän jälkeen mennä myyjän luokse, josta sieltä annettiin haluttu tavara. Aamu-Usva antoi kaikki rahansa kassaneidille ja sanoi, että koko rahalla makkaraa. Kassaneiti kysyi ”Anteeksi mitä?”. Aamu-Usva toisti topakalla kymmenvuotiaan äänellä tavaten: ”Mak-ka-raa.” Neiti löi kaikki rahat kassaan ja ojensi kuitin. Aamu-Usva kävi hakemassa makkaraa lihatiskiltä ja meni ulos. Koirat makasivat kuumana kesäpäivänä kaupan roskiksen varjossa. Ohi käveli ihmisiä. Osa jäi katsomaan, kun Aamu-Usva avasi suuren paperilla kuorrutetun pötkön, halkaisi sen kahtia ja ojensi molemmille koirille omansa. Suurempi koira hotkaisi omansa sekunneissa. Pieni ei ollut niin nopea. Isompi koira lähti hiipimään kohti pientä ja varasti vieraankin makkaran. Pienempi oli voimaton. Ei edes yrittänyt vastustaa. Hieman murisi. Hän oli vain kymmenesosan isomman koosta, joten mahdollisuuksia ei ollut.

Aamu-Usva halusi tietysti molempien saavan ruokaa ja meni muristen isomman luokse toruen ja nappasi makkaranpalan suoraan isomman suusta. Koira jäi suu auki katsomaan. Aamu-Usva käveli pienemmän koiran luokse ja ojensi makkaran hänelle takaisin. Pienempi alkoi hotkimaan ruokaansa kuitenkin hieman varoen. Isompi yritti taas lähestyä, mutta Aamu-Usva ei päästänyt sitä enää pienemmän lähelle, vaan murisi ja torui. Oli itse tiellä, suojellen pienemmän koiruuden ruokarauhaa. Näin pienempikin sai syödä mahansa täyteen. Syömisen jälkeen oli paijailun vuoro. Molemmat koiruudet olivat kilttejä ja sosiaalisia. Ottivat silitykset ja huomion ilolla vastaan. Perhe oli kylpylässä kaksi viikkoa ja aina Aamu-Usva pyysi äidiltään rahaa jäätelöön ja karkkeihin ostaen rahoilla lisää makkaraa parivaljakolle. Näin kaksi karvakuonoa olivat mahat täynnä saaden aina lopuksi silityksiä ja helliä katseita. Sinne he jäivät. Yksin. Ilman kotia.

 

Miten tähän on tultu

 

Vuodet vierivät ja Aamu-Usva kasvoi. Muutti Helsinkiin eläimiensä kanssa. Mielessä edelleen kaltoinkohdeltujen eläinten auttaminen. Tuli idea. Kaunis ajatus pientilasta maalla. Tämä kävi toteen ja juuri kihlautunut pari pakkasi eläimensä autoon muuttaen Halkian kylään kaupungin kiireestä.

 

Venäjän Katukoirat ry perustettiin helmikuussa 2014. Aamu-Usva oli hyvin valveilla koirien tilanteesta Venäjällä. Omassa kotimaassaan. Hän halusi kuitenkin tehdä vielä enemmän. Eläinten hyväksikäyttö tuotantotiloilla kauhistuttu Halkian perhettä. Vegaanius tuli jäädäkseen. Rakkaus koiriin syveni. Kotihoitoon tuli koiria. He saivat oman kodin. Oli kuitenkin koiria, joille ei voinut löytää kotia. He olivat vanhoja, arkoja tai erikoisia. Tuli idea perustaa Turvakoti. Paikka, jonne jokainen kipeästi apua tarvitseva voi tulla jäädäkseen. Paikka, jossa myös vanhuutta ja erikoisia luonteenpiirteitä ymmäretään. Paikka, jossa saa vanheta. Olla edes viimeiset kuukaudet kylläisenä ja lämpimässä turvassa. Idea Turvakoti Töpseli. Nimi juontaa juurensa rakkaudesta possuihin. Näin ajatus toteutettiin. Kaunis ajatus: Turvakoti Töpseli!