Ekinokokkoosi

Ekinokokkoosi

Ihminen voi saada hirven tavoin tartunnan loista kantavan koiran tai suden ulosteista tai niiden ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden välityksellä. Ihmiselle suurin riski on tartuntaa kantava koira, jonka turkkiin tarttuneet madon munat voivat joutua käsiin ja sitä kautta suuhun.

Hirviekinokokin aikuiset madot elävät koiraeläimen suolessa ja tuottavat munia, jotka pääsevät ympäristöön ulosteissa. Munat kestävät hyvin kylmyyttä, mutta eivät kuumuutta, kuivuutta tai suoraa auringonvaloa. Hirvieläin saa tartunnan niellessään kasvien mukana madon munia. Munista kehittyy toukkia, jotka muodostavat väli-isäntänsä elimiin nestetäyteisen toukkarakkulan (hydatidikysta). Hirviekinokokin rakkulat ovat yleensä selvärajaisia ja sijoittuvat tyypillisesti keuhkoihin, mutta joskus myös muihin elimiin, kuten maksaan. Susi tai koira saa tartunnan syödessään toukkarakkulan.

Ekinokokkeja esiintyy lähes kaikkialla maailmassa vaihtelevalla tiheydellä. Sukuun on pitkään laskettu kuuluvaksi neljä lajia, mutta johtavien tutkijoiden nykykäsityksen mukaan laajimmalle levinneen Echinococcus granulosus -lajiryhmän nauta- ja hevoskannat ansaitsevat itsenäisen lajin aseman. Varsinaisen E. granulosus –lajin väli-isäntä on lammas. Sika-, kameli- ja hirviekinokokki luetaan nykyään kuuluvaksi lajiin Echinococcus canadensisE. granulosus –ryhmän lajien pääisäntä on koira.

Itämisaika:

Erittäin pitkä, jopa 5–15 vuotta.

Oireet:

Ekinokokkoosi-tauti, sisäelimiin muodostuvat toukkarakkulat syrjäyttävät toimivaa kudosta ja saattavat haitata esim. keuhkojen toimintaa. Vatsakivut, jatkuva yskä, kuume, ihottuma. Rakkulan repeäminen voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman.

Diagnosointi:

Susista ja koirista ekinokokkitartunnan voi todeta ulostenäytteestä, josta etsitään madon munia ja tunnistetaan ne sitten lajilleen PCR-menetelmällä.

Tarttuminen ihmiseen:

Useimmat ekinokokkikannat tai -lajit ovat zoonoottisia, eli ne voivat tarttua ihmiseenkin, jolloin ihminen on yleensä loisen elämänkierron kannalta merkityksetön, ns. harhaisäntä. Ihminen voi tartunnan saatuaan sairastua erittäin vakavasti. Ihminen voi saada ekinokokkitartunnan pääisännän (yleensä koiran) ulosteissa olevien munien välityksellä.

Hoito:

Erittäin vaikea; lievimmät tapaukset lääkehoidolla, vaativat leikkaushoito, PAIR-hoito.

Tartunnan ehkäisy:

Hygieeniset työskentelytavat, poron ja hirven teurasjätteen hävitys, koiralle säännöllinen heisimatolääkitys (ulostenäytteet).

Kauttamme tulevat koirat saavat jo Venäjällä ennen kuljetusta ekinokokkeihin tehoavan pratsikvantelia sisältävän heisimatolääkityksen maahantulomääräysten mukaan ennen Suomeen tuloa. Yhdistys pyytää myös lääkitsemään koiran uudestaan Suomessa Axilur- valmisteella koiran saavuttua omaan kotiin riskien minimoimiseksi. 

 

Lähde:

https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/ekinokokit/