337. Charlie

Arvioitu syntymäaika Säkäkorkeus Paino Sijainti Muuta
10.6.2013 (5v, 8kk) 35 cm 6 kg Pietari, Venäjä Steriloitu

Tämä koira on jo saanut kodin.

Kuulumisia:

Charlie asustaa kotihoitopaikassa muiden koirien ja kissojen kanssa. Hän tulee kaikkien kanssa toimeen ja rakastaa olla ihmisen lähellä. Mikäli häntä ei oteta syliin, niin hyppää mielellään itse. Charlie on kovin lempeä ja hellyydenkaipuinen poika. Charlie varastaa mielellään ruokaa, eikä suostu antamaan sitä pois. On alkanut myös vartioimaan sänkyä, jossa nukkuu kotihoitajan kanssa.

Chalien tarina:

Hei, olen Charlie. Olen niin nuori, mutta olen jo tavannut erilaisia ​​ihmisiä, olen oppinut mitä kauheudet ja kipu ovat.

Minulla oli ennen talo. Asuin siellä pentuna, olin onnellinen siellä, juoksin omistajien perässä, toin heille leluja, minua kuritettiin joskus korvista ja elämä tuntui niin hyvältä. Eräänä päivänä kaikki muuttui, kauheat räjähdykset, äänekästä ja pelottavaa. Minä juoksin sieltä, juoksin niin kauas kuin voin. Olin paikassa jota en tiennyt.

Kylmä, kaikkialla räjähdyksiä, kauhea ja käsittämätön sana "sota". En koskaan löytänyt vanhaa perhettäni. Jonkin ajan kuluttua minut otettiin talteen kadulta. Asuin pihalla kahden koiran kanssa. Olin ylimääräinen. Pitkä ja paksu turkkini muuttui likaiseksi ja kauheaksi takuksi, jossa kirput asuivat. Ne purivat minua ja aiheuttivat kauheaa kipua. Tassuissani oli syviä haavoja, niihin sattui. Tiedättekö kuinka kipu opettaa vihaamaan? Yritin purra, en halunnut nähdä tai kuulla ketään, puolustin itseäni, halusin pysyä yksin.

Ihmiset, valkoisella autollaan, hakivat minut ja toivat uuteen paikkaan. Siellä haisi koirille ja kissoille, yksinäisyydelle ja surulle.

Minut pantiin häkkiin, annettiin eteen kuppi puuroa. Vartalooni koski edelleen painavan, likaisen turkkini vuoksi. Seuraavana päivänä ihmiset ottivat minut häkistä ja pistivät minua jollain, nukahdin. Heräsin parin tunnin päästä ja ymmärsin, ettei minua enää kutise, eikä jalkoihini satu. En tuntenut enää painavaa turkkiani päälläni, minut oli ajeltu ja hoidettu haavani.

Tämän jälkeen pääsin pois häkistä välillä, minua suukoteltiin ja kävin lenkillä hihnassa. Unohdin, että osaan purra, mutta en kuitenkaan vielä heti luota uusiin ihmisiin, olen kokenut niin paljon.
Nyt etsin kotia. Omaa, missä minua rakastetaan, autetaan kärsivällisesti pääsemään yli peloistani.

Olen neljävuotias ja olen sisäsiisti, kun saan käydä säännöllisesti ulkona. Osaan jo kulkea hihnassa. Tulen olemaan paras, olethan kärsivällinen.

Minun nimeni on Charlie ja tämä on minun tarinani.